Soijan hinta tänään – Live CBOT-kurssi per tonni (EUR)
Soijahinta laskin
Soijan historiallinen hinta EUR per tonni
Soijanhinta per yksikkö tänään
| Yksikkö | Hinta (EUR) | Hinta (USD) |
|---|---|---|
| Per tonni (MT) | – | – |
| Per 100 kg | – | – |
| Per kg | – | – |
| Per bushel (CBOT) | – | – |
Soijahinnat tyypeittäin
Mikä määrittää soijan hinnan tonnia kohti?
Soijanhinta tonnia kohti määräytyy globaalisti Chicagon CBOT-pörssissä (ticker ZS=F) ja noteerataan US senttiä per bushelit. Suomalaisille ostajille hinta on muunnettava euroiksi per tonni: 1 tonni soijaa vastaa 36,74 bushelit, ja USD/EUR-valuuttakurssi kertoo tai vähentää jokaisen CBOT-liikkeen vaikutuksen. Koska Suomi kuuluu euroalueeseen, valuuttariski on pienempi kuin SEK- tai DKK-markkinoilla, mutta USD/EUR-kurssi voi silti vaihdella merkittävästi ja vaikuttaa suoraan soijan euromääräiseen hintaan.
Soijaa ei viljellä Suomessa käytännössä lainkaan kaupallisessa mittakaavassa — kaikki rehusoija tuodaan ulkomailta. Tämä tarkoittaa, että soijanhinta vaikuttaa suoraan maidon, sianlihan ja broilerin tuotantokustannuksiin Suomessa. USDAn kuukausittainen WASDE-raportti (World Agricultural Supply and Demand Estimates), joka julkaistaan joka kuukauden toisena torstaina, on tärkein yksittäinen tekijä soijamarkkinoiden hintaliikkeissä. Brasilialaiset ja argentiinalaiset sato-odotukset sekä Kiinan kysyntä ovat pääajurit pitkällä aikavälillä.
Myös crush spread — soijapapujen ja niistä saatavien tuotteiden (soijajauho ZM=F, soijaöljy ZL=F) välinen hintaero — ohjaa lyhyen aikavälin kysyntää. Kausiluonteisesti soijanhinta on tyypillisesti heikoimillaan lokakuussa–marraskuussa (Pohjois-Amerikan sato) ja huhtikuussa–toukokuussa (Etelä-Amerikan sato).
Soija Suomen maataloudessa ja proteiinirehun vaihtoehdot
Suomi tuo arviolta 200 000–250 000 tonnia soijarouhetta vuosittain pääasiassa meijerisektorille (Valio, Arla Suomi) ja siipikarjateollisuudelle. Soijajauho 44 % proteiinilla on yleisin lajike, jonka aminohappoprofiili sopii erinomaisesti lehmien, sikojen ja broilereiden ruokintaan. Ei-GMO soija on käytännössä standardi Suomessa — suomalaiset kuluttajat odottavat GMO-vapaata tuotantoketjua elintarvikkeissa, ja tämä edellytys heijastuu koko rehuketjuun.
Kotimainen proteiiniomavaraistuminen on tärkeä tavoite Suomen maatalouspolitiikassa. Härkäpapu (Vicia faba) ja herne ovat vahvimmat kotimaiset vaihtoehdot soijalle: niiden proteiinipitoisuus on 25–30 % (vs. soijarouheen 44–48 %), eivätkä ne täysin korvaa soijaa aminohappojen suhteen, mutta ne vähentävät tuontiriippuvuutta. Luonnonvarakeskus (Luke) edistää aktiivisesti härkäpavun ja herneen viljelyä ja kehittää soijatonta rehustrategiaa nautakarjalle.
Usein kysytyt kysymykset soijan hinnasta
Soijan hinta tonnia kohti euroissa päivittyy automaattisesti 15 minuutin välein ja näkyy sivun yläosassa. Hinta perustuu CBOT-futuureihin (ZS=F) ja muunnetaan käyttäen nykyistä USD/EUR-kurssia.
CBOT (Chicago Board of Trade) on maailman johtava raaka-ainepörssi viljan ja öljysiemenien kaupankäyntiin. ZS=F on soijafutuurien ticker-symboli CBOT:ssa, noteerattu US senttiä per bushelit. Kaikki suuret soijasopimukset maailmassa hinnoitellaan suhteessa CBOT-kurssiin.
Soijajauho (ticker ZM=F) on proteiinipitoinen sivutuote soijapapujen puristamisesta öljyn uuttamiseksi. 44 % proteiinia sisältävä soijajauho on yleisin lajike rehukäytössä. Sen hinta on läheisesti sidoksissa soijapapujen hintaan crush spread -dynamiikan kautta.
Soijan hinta kiloa kohti löytyy sivun hintataulukosta. Laskimessa voit valita kilogrammat yksiköksi tarkkaa arvoa varten. Kun soijanhinta on 400 €/tonni, kilohinta on noin 0,40 €/kg. Hinta vaihtelee jatkuvasti CBOT-futuurien ja USD/EUR-kurssin mukaan.
WASDE (World Agricultural Supply and Demand Estimates) on USDAn kuukausittainen raportti maailmanlaajuisesta viljan ja öljysiemenien tarjonnasta ja kysynnästä. Se julkaistaan joka kuukauden toisena torstaina ja on tärkein yksittäinen tekijä soijamarkkinoiden hintaliikkeissä. Yllättävät luvut voivat siirtää CBOT-soijan hintaa 2–5 % saman päivän aikana.
GMO-soija (geneettisesti muunneltu) muodostaa noin 80–85 % maailman soijantuotannosta. Suomessa ei-GMO soija on käytännössä standardi – suomalaiset kuluttajat ja elintarvikeketjut edellyttävät GMO-vapaata tuotantoketjua. Ei-GMO soija maksaa tyypillisesti 20–40 USD/tonni enemmän kuin tavallinen GMO-soija.
Suomessa elintarvikkeista maksetaan 14 % ALV, joka koskee myös soijapohjaisia elintarviketuotteita (soijamaitoa, tofua, edamamea). Rehut ja teollisuuskäyttö verotetaan 25,5 % ALV:lla. Kaikki tämän sivun hinnat ovat ilman ALV.
Suomi tuo soijaa pääasiassa Brasiliasta ja Argentiinasta, jotka yhdessä hallitsevat yli 55 % maailman soijaviennistä. Pienemmässä määrin soijaa tulee myös Yhdysvalloista ja eurooppalaisilta tuottajilta kuten Itävallasta ja Romaniasta, jotka tarjoavat sertifioitua ei-GMO-soijaa lyhyemmällä kuljetusmatkalla.
Käytännössä ei kaupallisessa mittakaavassa. Kasvukausi on liian lyhyt ja lämpösumma liian pieni soijalle Suomen olosuhteissa. Luonnonvarakeskus (Luke) tutkii kotimaisia proteiinikasveja kuten härkäpapua ja hernettä vaihtoehtona soijalle, ja näiden viljely onkin lisääntynyt merkittävästi viime vuosina.
Crush spread on hintaero raaka-aineen (soijapavut) ja puristamisessa saatavien tuotteiden (soijajauho ZM=F ja soijaöljy ZL=F) välillä. Korkea crush spread on kannattavaa puristajille ja stimuloi soijapapujen lisääntynyttä puristamista. CBOT-kaupankäynti crush spread -positioilla on yleistä institutionaalisessa kaupankäynnissä.
Soija hinnoitellaan globaalisti USD:ssa CBOT:ssa. Kun dollari vahvistuu euroa vastaan, soijanhinta euroissa nousee vastaavasti, vaikka CBOT-hinta pysyisi muuttumattomana. USD/EUR-kurssimuutos 0,10 voi vastata 30–50 €/tonni hintavaihtelua soijassa.
Härkäpapu (Vicia faba) on Suomen vahvin kotimainen vaihtoehto soijalle proteiinirehuna. Sen proteiinipitoisuus on 25–30 % (vs. soijarouheen 44–48 %), eikä aminohappoprofiili täysin korvaa soijarouhetta. Luonnonvarakeskus (Luke) edistää härkäpavun viljelyä osana Suomen proteiiniomavaraisuuden kehittämistä.
Suomi tuo arviolta 200 000–250 000 tonnia soijarouhetta vuosittain. Suurin osa menee meijerisektorille (Valio, Arla Suomi) ja siipikarjateollisuudelle. Lähes kaikki tuotu soijaroude on ei-GMO-soijaa, mikä vastaa suomalaisten kuluttajien odotuksia ja elintarvikeketjujen vaatimuksia.